Olemme hiukan pohtineet sormuksia, kihlausta ja sen sellaista. Ei kuulemma tarvitse ostaa sormusta mennäkseen kihloihin, voi nimittäin vain päättää hääpäivän. Näin siksi, että kihlausaika on perinteisesti aika hääpäivän lukkoonlyömisestä itse hääpäivään. Voi myös mennä vaikkapa salaa kihloihin, mutta en kyllä ymmärrä, että minkä ihmeen takia.
Ajatus sormuksesta houkuttelee, vaikka en niin paljon perinteisiin uskokaan. Kihlaus on kärsinyt inflaation, sillä mieleeni on lähtemättömästi jääneet nuoruuden tuttavien toilailut, jotka menivät kihloihin kahden sekunnin tuntemisen jälkeen ja erosivat seuraana päivänä. En kuitenkaan omalta osaltani ole ollut kihloissa ikinä, joten kaipa sitä tämän ikäisenä voi jo vakavastikin päättää hääpäivästä.
Yksi asia, mikä rajaa sormuksen hankintaa, on tietysti raha. Haluanko investoida sormukseen muutaman kympin, satasen vai tuhat euroisen? Luulen, että emme päädy suklaamuna- sormuksiin, vaan laatua saa olla sen verran, että sormusta jaksaa pitää nimettömässään seuraavat vuosikymmenet.
Kuvat: Auria & Tillander
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti