Uskonto on kaukana sielunmaisemastani, mutta tästä huolimatta vein kynttilän erään ystäväni haudalle. Eihän kaveri sitä tiedä, mutta on ehkä hyvä hiljentyä hetkeksi muistelemaan menneitä ja tiedostaa, että tämä kaikki ei ole itsestäänselvää. Liian usein sitä kulkee kuin juna paikasta toiseen, laput silmillä ja kuulokkeet korvilla. Joskus on hyvä tajuta, että kuinka onnentäyteistä oma elämä kuitenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti