Olen juossut oikeastaan monta vuotta, mutta olen käynyt lenkillä häpeällisen epäsäännöllisesti. Juoksin vuosia elämästäni vanhoilla, liian pienillä lenkkitossuilla, huonoilla rintaliiveillä ja liian paksuilla vaatteilla. Olen pikkuhiljaa havahtunut treenivaatteiden tärkeyteen, jonka myötä olen täydentänyt vaatekaappiani capri-mallisilla juoksutrikoilla, laadukkailla juoksutossuilla ja tukevilla sporttiliiveillä. Vasta hyvien varusteiden myötä olen oppinut sen, että liikunnasta saa iloa paljon enemmän kun varusteet ovat oikeat. Hyvät urheiluvaatteet ovat kuin toinen iho, niitä ei edes huomaa.
Eräs aktiivinen ystäväni ehdotti, että mennään viilettämään (löntystelemään) Ruisriikki, joka on pituudeltaan 10 kilometriä. Ei siis kovinkaan paha matka, ei edes maratonin puolikas. Sain jälleen ostettua itselleni lisää hyviä treenivaatteita, ja kassiin tarttui pitkät juoksutrikoot ja pehmeän kevyt juoksupuku. Näissä tuntee olonsa niin hyväksi, että melkein innostun huomisesta juoksureissusta.
Oikeasti melkein vihaan urheilukilpailuja ja kaikenlaisia liikunnallisia tapahtumia, eikä olekaan sattumaa, että rakastamani lajit juoksu ja uinti ovat yksilölajeja. Mutta, toki on ihana mennä hyvän ystävän kanssa juoksemaan yhdessä ei-niin kilpailevassa hengessä. Ystäväni on kyllä harjoitellut monta viikkoa, joten tulen jäämään jälkeen, mutta tärkeintä on liikunnan ilo yhdessä. Ja onhan se myös niin, että joka kerta kun vaivaudun lähtemään johonkin tapahtumaan, tulen kotiin iloisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti