Eilen satoi koko illan ja yön lunta, ihanaa! Tosin aamulla se oli jo osaksi sulanut. Toisin kuin jotkut, minä rakastan pimeyttä ja talvea. Rakastan tuijottaa ikkunasta ulos, kun ulkona pauhuaa lumimyrsky. Siinä on vain jotain tunnelmaa, katsella kuinka lumihiutaleet leijailevat katulamppujen loisteessa. Olla pakkasyöllä ulkona ja tuijottaa tähtitaivasta, kun tuuli tuivertaa metsässä. Onko maailmassa mitään kauniimpaa? Aamun valo kertoo velvollisuuksista, aikaisista heräämisistä ja pakkotekemisestä. Yön pimeydessä ajatusten voi antaa lentää, eikä tarvitse pakottaa itseään mihinkään. Luulen, että parhaimmat ideat on saatu pimeässä, keskellä yötä, ehkä juuri lumimyrskyn riehuessa lasin toisella puolella.
Kuva @SMMM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti