lauantai 28. maaliskuuta 2009

Isoäidin perintöä

Isoäiti osasi ja tiesi asioita, joiden arvoa en osannut aavistaakaan. Hän osasi leipoa, haali laadukkaita astioita, huolehti kauneudestaan klassisin apuvälinen ja näytti aina huolitellulta.
Lapsena en ymmärtänyt isoäitini ullakolla ja kaapeissa olevien tavaroiden arvoa. Nyt vintage-villitykseni nostaa päätään ja kaikki tavara, joka lapsena oli mielestäni rumaa ja naurettavaa, on nyt arvossa arvaamattomassa. Yllä oleva purkki on Arabian 70-luvun tuotantoa. Kuvio on aivan ihana aitoon 70-luvun tyyliin.

Käytin kuvassa olevaa kaulakorua vanhojentansseissa. Korussa on muovihelmet, mutta tunnearvo on sitäkin arvokkaampi, ja jos ikinä menen naimisiin, tämän korun laitan kaulaani. Minusta se on superkaunis ja tarpeeksi yksinkertainen makuuni.

Olen korjannut talteen myös paljon muita isoäitini tavaroita ja astioita. Onneksi sotavuosien Arabian posliini on säilynut kolmannelle sukupolvelle. Rakkaimmat tavarani taitavat kuitenkin olla rahalliselta arvoltaan mitättömiä, kuten pehmeäksi kulunut puuvillainen yöpaita. Se tuoksuu hennosti (mielessäni) Bellavitalle ja pyykinpesuaineelle, jotka aina tuovat mieleen mummolan.

Ei kommentteja: