Olen aidon hämmentynyt siitäkin, että lapsia hankitaan, uusia autoja ostetaan, ja lisäksi käydään pakettimatkoilla. Minulle on suuri kysymys jo pelkästään koiran ostaminen.
Näin ollen, oma elämäni tuntuu vaatimattomalta. Arkeani on lähinnä polkea superpolkupyörälläni kesät ja talvet paikkaan kuin paikkaan, käyttää junia mennäkseni kylään vanhempieni luokse, syödä työpaikalla evääksi viili (plus miljoona keksiä), ja lenkkeillä kuntoni ylläpitämiseksi Portsassa. Käyn tavallisesti myös shoppailemassa viimeiset rahani kaupungin parhaissa (lue: halvimmissa) vaateliikkeissä, jonka jälkeen menen ystävieni kanssa kahville ja tilaan tavallisen kahvin siitäkin huolimatta, että menussa on sata erilaista erikoiskahvia.
Mutta, jos tarkemmin miettii, ei se oman talon hankkiminen voi olla niin utopistista - vai voiko?
Tarvitsi vain ottaa/anoa/kerjätä/kiristää se perkeleen pankkilaina, hankkia vakituinen työ (näin laman kynnyksellä) ja ostaa tontti jostain hevonkuusenperkeleestä, sekä odottaa muutama vuosi talon valmistumista. Kuulostaa helpolta, eikö totta!
Annan itselleni kuitenkin luvan haaveilla näistä perinteisistä ja tavallisista asioista. Haaveilen ihan siis ihan piruuttanikin omasta talosta ja koirasta, mutta en kyllä (vielä) pakettimatkoista.
Yllä on Honkatalon Piparminttu. Tähän luultavasti minulla ei ole koskaan varaa, ellen saa Nokian pääjohtajan paikkaa. Kyseessä on melkein 200 neliöinen lukaali, aivan sigamagee ja uberkallis rakennuttaa. Se on kuitenkin ekopuutalo - jotain arvoja kunnioittavaa sentään löydän tässä keskiluokkaisuusähkyssäni.
Tämä tölli on Kastellin Aika-talo, joka on kaunis kuin taivas, iso ja valoisa. Tärkeintä tässä kodossa on koko seinän kokoinen ikkuna! Hinta on 60 donitsia noin suurinpiirtein ja neliöitä on 178m - ei paha. Unohdan tosin, että taloissa maksaa myös kodinkoneet, ja putkisähköeristys-whatever reiskahommat.
Yllä oleva Jukka-Talo vastaa pikkuporvarihenkeäni. Se on juuri täydellisen kokoinen, kauniin näköinen ja tarpeeksi pikkuinen. Neliöitä on vaatimattomat 133m, joten ei mikään kartano, vaan asunto jossa voisi elää ja asustella makoisan keskiluokkaisesti. Oi, miten rakastankaan keskiluokkaisia elämänarvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti